Olen saanut laajennettua  n.kolme vuotta  sitten  Villa Vaniljaa.  Villani päälle asetin samankokoisen ison  kartanon.

Tällä hetkellä kartanon mitat ovat: 122 x 85 x 42. Huoneita kartanossa on 12. Melko iso siis. Ongelmaa tuottaa ainoastaan se, ettei etuseinää kykene pitämään kiinni, jotenka harkinnassa on lipastokaappi, johonka saisin ängettyä aarteeni piiloon lapsenlapsilta. Heitä on tällä hetkellä kolme.

Mutta koska Villa Vanilla nimisiä nukketaloja on jo muutamalla muullakin, ajattelin muutta villani nimeä. Se on nyt ajatuksissa.

Tänään satoi sen verran kaatamalla keskellä päivää, että ryhdyin tapetoimaan Villa Vaniljaa. Keittiön tapetit puuttuvat vielä. Väri voisi olla sininen ja beige. Minusta harmaansininen tai kokonaan valkoinen sävy rauhoittaa. Olen jotenkin mieltynyt tuohon sinisen sävyyn, mutta sen tulee olla juuri se oikea! Kuulin juuri eräältä sisustajalta, että sitä haluttua  tiettyä värisävyä voi olla  vaikea saada valmiina maalikaupasta.

Ei siis muuta kuin sekoittamaan!

Kuluneena viikonloppuna olin tosi reipas. Sain kunnostettua mm. Villa Vaniljaan ties mitä. Tapetoin kaikki loput huoneet, käsittelin "laudoitetut" lattiat Antiikkipetsillä ja ripustelin verhokappoja ikkunoihin. Nyt alkaa näyttää hyvältä. Onpa mukava saada asetella huonealuja ja Villa Vaniljan "perhettä" taloonsa. Olen jo miettinyt, millainen perheyhteisö siellä asuu, eikä ihan tavallinen sellainen.

Unelmani on myös nukkekotini Villa Vanilja. Tämän unelman toteuttamiseen kului aikaa 40-vuotta! Minulla oli lapsena paajini tekemä sähköistetty hieno nukkekoti, mutta lahjoitin sen puolitutulle naapurin tytölle, tullessani ”isoksi tytöksi”. Minua harmittaa yhä, että vanhempani antoivat minun antaa pois kaikki rakkaat leluni ja etenkin sen nukkekodin. Mutta palatakseni lapsuuden muistoihin, ostin kartanonmallisen nukkekodin "Villa Vaniljan" vuosi sitten. Rakentelen nukkekotiani vähitellen omaksi ilokseni, ja ehkä myös jälkipolvien, kukaties. Nukkekotini työnimenä on tällä hetkellä Villa Vanilja ja se käsittää kaksi päällekkäin asetettua kartanomallista nukkekotia, jossa on huoneita yhteensä 15. Se on vasta tapetointi- ja lattioiden  laudoitusvaiheessa ja lupaan esittellä sitä ja sen elämänpiiriä tällä blogillani, kunhan etenen hommassani kalustusvaiheeseen. Kalusteita olenkin hankkinut ja saanut jo melkoisesti anopiltani, tyttäreltäni ja ystäviltäni lahjaksi.

.

Yksi unelmistani on pieni, ponteva poikalapsi Luca,  jonka onnelliseksi muoriksi tulin 2.1.2009. Luca on tietenkin kaikista maailman lapsista se hellyyttävin, rakastettavin ja suloisin olento tällä hetkellä.